Geenitestit ovat hyvä työkalu jalostuksen tukena, siis osana jalostusta. 

Tarkemmin aiheesta kiinnostuneet voivat lukea Suomen Kääpiösnautserikerhon sivuilta: https://www.sksk.fi/terveys/geenitestaus/

Kuluneen vuoden aikana potentiaalisista jalostuskoiristamme on otettu erilaisia geenitestejä. Vickanista, Sessanista, Duplosta, Bennystä ja Nuffiesta otettiin MyDogDNA- testipaketit. Eniten mainittava testitulos tässä paketissa on myotonia congenita, joka on kääpiösnautsereilla resessiivisesti periytyvä sairaus, eli geeni pitää saada molemmilta vanhemmilta, jotta pentu sairastuisi tähän sairauteen.

Kasvattajan näkökulmasta kaikkein 'lannistavin' uutinen olisi toki ollut se, että joku koiristamme olisi todettu jonkun testatun sairauden suhteen geneettisesti sairaaksi, koska silloin on todennäköistä että koira kyseiseen sairauteen jossain vaiheessa elämäänsä saattaa sairastua.
Näiden geenien suhteen testattuja kantaja-koiria voi käyttää jalostukseen, kunhan toinen osapuoli on testattu terveeksi. Kantajuus ei siis tapa!
Huonompi tilanne lopunviimein on teoriassa - ja ehkä myös käytännössäkin, jos jalostukseen käytettävä osapuoli/osapuolet ovat: Testaamaton = status ei tiedossa = koira voi olla geneettisesti sairas jalostushetkellä ja sairastua itse myöhemmin, tai molemmat osapuolet ovat kantajia, ja yhdistelmästä syntyy geneettisesti sairaita pentuja.

Geenitestit ovat tulleet viime vuosien aikana enemmän kasvattajien tietoisuuteen ja niiden saatavuus on helpottunut. Nykyään voikin ehkä jo alkaa miettiä, että kuinka vastuullista on kasvattaa ilman geenien kartoittamista/testaamista, kas siinäpä ajatuksellinen pulma kaikille meille, etenkin kasvattajille?